ALKUVUOSI on ollut hämmentävä. STM ja AVIt ovat kiistelleet vallasta ja vastuusta julkisesti, kansanedustajat ja ministerit puhuneet kauniisti kulttuurista. Aluehallintovirasto on pyöritellyt vuoden ajan parin viikon välein uusia alueellisia rajoituspäätöksiä ja minä pyöritellyt epäuskoisena päätäni.

Rajoitukset eivät ole reiluja, sen me kaikki tiedämme. Ne rajoittavat sananvapautta, taiteen vapautta ja elinkeinovapautta – sanalla sanoen elämää. Samalla me juristit mietimme, ovatko ne tarpeellisia ja oikein mitoitettuja. Esimerkiksi näin: viranomaisen oli varmasti tarpeellista puuttua arkeemme rajoituksin, jotta pandemiaa saataisiin kuriin.

OIKEASUHTAISUUS on sitten oma kysymyksensä. Juristin näkökulmasta rajoituksia ei ole suhteutettu oikein, eikä tähän liittyen pätevää ja lain vaatimaa suhteellisuusarviointia ole useimmiten edes tehty.

Tämän lisäksi esimerkiksi yleisötilaisuuden käsite on yhä tätä kirjoitettaessa määritelty korkeintaan hatarasti. Vesala ja perustuslakiasiantuntija Rautiaisen Pauli puhuvat julkisuudessa ”tylpästä” päätöksestä, sellaisesta joka ei terävästi osu maaliinsa vaan huitaisee matkalla varmuuden vuoksi varrellaan vähän kaikkia.

AVIn päätöksiä haastaneita artisteja ei löydy musiikin puolelta montaa. Vaikuttaa jopa siltä, että artistit pelkäävät antaa jutuille nimensä. Oikeusjuttu on aina oma taistelunsa ja varsinkin sellaiseen tottumattomalle iso ja ehkä pelottavakin asia.

AVUSTAN tässä AVI-päätösten syvässä suossa muun muassa lehdistössä  kuultua valotaiteilija Kari Kolaa hänen haastaessaan AVIn rajoituspäätöksen hallinto-oikeuden tutkittavaksi.  Kola oli järjestämässä suuressa ulkopuutarhassaan jokavuotista festivaalia ja Joensuussa tiukemmat rajoitukset iskettiin AVIn toimesta päälle juuri festarin pääpäivänä.

Kolan tilanteessa ulkopuutarhan väkimäärä olisi muuten saanut olla noin 3 000 henkilöä – mutta yleisötilaisuuden leima laski tapahtumaviikonlopun kapasiteetin noin yhteen henkilöön per 1 500 m2. Yrittäjä menetti lipputuloissa laskujensa mukaan noin 40 000-50 000 €. Päätös on Kolan kohdalla järjetön ja seuraus varsin epäoikeudenmukainen.

Rohkaisenkin musiikintekijöitä harkitsemaan vakavasti AVIn päätöksen tutkituttamista hallinto-oikeudessa silloin, kun rajoitus on osunut merkittävästi ja konkreettisesti omaan nilkkaan. Ikävä kyllä siitä ei tähän tilanteeseen ole välitöntä hyötyä, mutta mahdollisesti tuleviin ratkaisuihin, jota ministeriöissä ja AVIssa tehdään kyllä saattaa hyvinkin olla.

TAPAHTUMA-ALA on hoitanut oman kenttäänsä esimerkillisesti ja silti sitä rangaistaan ankaralla kädellä. Ala on käytännössä ajettu alas, vaikka juuri teattereissa ja konserteissa virukseen varautuminen on ollut esimerkillistä. Itse seuraan tilannetta korvat luimussa myös teatterikoulun rehtorin pallilta.

Tapahtuma-alan rajoittaminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja sitä se juuri onkin. Samalla, jotta AVIn päätöksiin saataisiin järkeä, tarvittaisiin niistä laadittuja valituksia ja täsmällisiä esimerkkejä, joissa rajoitustoimi on ollut virheellinen.

Kokonaan toinen kysymyskapula on avustuspolitiikka ja tukien oikeudenmukainen jakautuminen eri aloille. Arvostan tässäkin korkealle taiteilijoiden sitkeää taistoa alansa puolesta tilanteessa, jossa meitä ammutaan ihan liian kovilla. Jaxuhalien sijasta toivotan taistelutahtoa. Uskallan silti ennustaa sen verran, että valo häämöttää jo!

Mia Kavasto
Kirjoittaja on juristi, teatteritaiteilija sekä musiikintekijä, joka julkaisee musiikkia taiteilijanimellä Maire Marenki.